Esittely

Olen jäsenenä:

2020

2018

2017

Heippa! Olen Miira Bruun, -95 syntynyt lähihoitaja Heinolasta. Tavoitteeni on näin lyhyesti sanottuna kasvattaa pienimuotoisesti lyhytkarvaisia hollanninpaimenkoiria ja belgianpaimenkoira malinoiseja harraste- ja työkäyttöön, sekä tukea rotujen tulevaisuutta parhaani mukaan. Koiraharrastus on vienyt minut täysin mukanaan ja sellaista päivää tuskin löytyy, josta osa ei kuluisi tämän rakkaan harrastuksen parissa.

Olen käynyt kasvattajan peruskurssin 10/2018 ja kennelnimeä hain heti kurssin suoritettuani, saaden kennelnimen Hulttion. Suunnitelmissa on käydä vielä tämän kurssin päälle jatkokurssi, kun sopiva aika tulee.

Koiraharrastuksen olen löytänyt vuonna 2008 lähipiiriini tulleen suomenlapinkoiran kautta. Oma koira ei tuolloin vielä ollut mahdollinen, mutta tästä se vanhempien lämmittely omaa koiraa ajatellen lähti. Tästä lähtien olen ollut kovin tiedonjanoinen kaikesta koiriin liittyvästä ja jopa mahdollisesti jotain oppinutkin tällä matkalla. Ensimmäinen oma koira asteli taloon loppuvuodesta 2009, rotuna bichon frisé perheen allergikkojen vuoksi. Rotu oli itselleni se ja sama, pääasia oli että saisin mahdollisuuden oppia koiran kouluttamisesta ja ylläpitämisestä ylipäätään. Tämä Dani-bichoni (Jasin Dancing Daniel) olikin parhaimmillaan tokoon AVO-valmis, mutta erinäisistä syistä sen kanssa ei koskaan lähdetty kilpailemaan. Se ikäänkuin aisti tositilanteet ja kaikki toimiminen päättyi siihen. Olin kuitenkin hyvin ylpeä siitä, että olin tehnyt sen kaiken aivan itse ja sainkin siitä oikein hyvää palautetta jo pitemmän kaavan harrastajilta.

Danin jäätyä vain harrastelukoiraksi päätin, että haluan koiran joka on vain minun. Saisin tehdä kaikki päätökset ja koulutusvalinnat itse, rakentaa koiran alusta asti niin että ainut este esimerkiksi kilpailemiselle olisin minä itse (mihin se sitten päätyikin…).

Niin 2013 saapui kotiin Nasta-bichon (Ladykiller’s Dream Of Glory), pikkuruinen koira joka on vaikuttanut minuun koiraharrastajana ja tulevaisuudessa kasvattajana hurjan paljon. Nastan kanssa treenattiin päivittäin, joskus suuria asioita ja joskus pieniä tekniikkaa kehittäviä asioita. Nasta oli hyvin nopeasti kilpailuvalmis, mutta oman uskalluksen vuoksi venytin starttaamista aina vuoteen 2017 asti.

Nasta oli pienestä pitäen hyvin arka, se pelkäsi vähän kaikkea ja oli hyvin epävarma omista tekemisistään. Nykyään sitä ei tosin uskoisi mitenkään sellaiseksi, onneksi onnistuin kokemattomuudestani huolimatta vahvistamaan koirassa niitä piirteitä, joita halusin sen jatkossa ilmentävän vahvemmin. Nasta on opettanut todella paljon vaikka se ei olekkaan missään määrin ihan se ihanteellisin harrastuskoira etenkään rodun puolesta. Nastan kanssa saavutettiinkin 2017 ensimmäinen “suurempi” tavoite eli Tk1 ja tasan kolmella koekäynnillä.

Mutta miten päädyttiin holskuun? Ennen Nastan tuloa haaveilin kovasti pk-oikeudet omaavasta koirasta ja sellainenhan olisi varmasti tullutkin ellen olisi asunut

vielä vanhempieni luona. Rotuvaihtoehdot olivat valkoinenpaimenkoira, saksanpaimenkoira ja lyhytkarvainen collie. Olen ihan tyytyväinen siihen, etten 18-vuotiaana ottanut mitään näistä ja asiat menivät miten menivät. Bichonin kanssa kuitenkin aina tuntui ammottavan jokin tyhjä aukko, se ei ollut ihan kaikkea sitä mitä kaipasin kuten arvata saattaa. Haaveilin pitkään valkkarista ja sakemannista, mutta törmäsin eräällä foorumilla hollanninpaimenkoiriin. Kummastelin kovasti miten rotu ei ollut koskaan osunut omalle kohdalle, lyhytkarvainen versiohan vaikutti aivan mahtavalta valinnalta. Seurailin pitkään erästä narttua, joka vaikutti juuri sellaiselta koiralta jonka olisin halunnut. Lopulta olin päätynyt siihen tilenteeseen, että odottelinkin pentua tästä nartusta jonkin aikaa, mutta sopivaa urosta ei syntynyt. Onni onnettomuudessa, löysinkin alkuvuodesta 2016 kotia etsivän koiran joka oli syntynyt 8/2015. Niin haettiin kotiin Hype (Working Stripes Amir), ensimmäinen holskuni, ensimmäinen kisakoira jonka kanssa riman saattoi todella nostaa korkeammallekkin. Ostin koiran tietoisesti kivesvikaisena, en jalostusmielessä. Vuodet 2016-2017 olivatkin aikaa, jolloin sain omat asenteeni muuttumaan täysin, uskaltauduin tekemään ja yrittämään aivan eri tavalla ja se tuotti tulosta sen verran, että Hype kävi 2017 mm. MH-luonnekuvauksessa, neljässä ALO-tokokokeessa saaden TK1 ja voittaen joukkueemme kanssa piirimestaruus-kultaa sekä sijoittuen ALOssa 3. ep.vir. yksilöissä, sekä suorittaen BH-kokeen hyväksytysti. Vuonna 2018 Hype kävi kolmessa AVO-kokeessa saaden plakkariin TK2, viimeisin näistä piirinmestaruus jossa tänä vuonna LKK:n joukkueessa piirinmestaruus-pronssia ja yksilöissä 3. sija.

Tässä kuluneitten vuosien aikana olen entistä enemmän sitä mieltä, että olen löytänyt oman rotuni jonka eteen haluan tehdä työtä ja pyrkiä saamaan hyvää aikaan.

Minä kasvattajana?

Tahdon tehdä työtä jolla on merkitys, kuten kasvattajan yleisesti ottaen kuvitellaan toimivan rodun eduksi, sitä minä haluan tehdä.

Kasvattini lähtevät uusiin koteihin rekisteröityinä, eläinlääkärin tarkastamina, useaan kertaan madotettuina, sekä pentutestattuina. Myös kasvattajan tuen tulee jokainen pentu saamaan mukaan vähintäänkin eliniäkseen.

Tavoitteena kasvattamisessa on ilman muuta hyvä ja monipuolinen harrastekoira, jolla on terveys ja luonneominaisuudet tasapainossa.

Hi! I’m Miira Bruun, practical nurse from Heinola born in -95. Shortly my goal is to breed Short-haired Dutch Shepherds on small-scale for sport and working, and give my best for supporting the future of Dutchies. Life with dogs has completely sweep on me and they’re huge part of my life everyday.

I completed breeding basics course on 10/2018 and applied for a kennel name soon after that for kennel name Hulttion. I’m planning going on follow-up course when convenience comes by.

Even before Nasta the Bichon Frisé came around, I’ve dreamt about working dog and I might have gotten one if I didn’t still live with my parents back then. My options with breeds were White Shepherd, German Shepherd and Smooth Collie. I’m glad I didn’t take any of those back when I was 18-years-old and things went how they went. Thought there was that emptiness and you might guess Nasta wasn’t all what I asked for in dog. After dreaming of White Shepherd and German Shepherd for long, I stumbled across Dutch Shepherds. I wonder how I never came across the breed earlier, the Short-haired version seemed like great choice. For a long time I followed one certain female Dutchie, who seemed just like the dog I had been dreaming of. She was having a litter, but unfortunately suitable male wasn’t born. Blessing in disguise, in early 2016 I found a dog looking for home who was born in 8/2015. So I got Hype (Working Stripes Amir), my first Dutchie, first dog to compete with and really set up my goals.

The past years have made me realize that I have found my own breed. I’m ready to work on the breed and help it forward.

Me as a breeder?

I’m willing to do meaningful acts, as you could assume a breeder to do for the breed.

Puppies bred by me will be registered, checked by vet, had multiple dewormings, and puppy character tested. Also every puppy will have my support for at least whole life.

My goal is to breed nothing but great and versatile working dog, with balanced health and temperament.

Hulttion